Tarinani tupakoinnin lopettamisen suhteen lienee lähes täysin identtinen muiden lopettajien kanssa. Lopettamista olen harkinnut varmaankin heti ensimmäisen teinipoikana vedetyn askin jälkeen. Tähän asti kaikki lopettamiset ovat jääneet vain yrittämisen tasolle. Onnistumisia siis tasan tarkalleen nolla. Kaikkea on kokeiltu, aina nuuskasta champixiin ja kirjoihin. Aina "lopetuskaudella" on eteen kuitenkin tullut tilanne, josta pääsi yli vain polttamalla yhden sellaisen pötkylän, jota myös tupakaksi, savukkeeksi, körssiksi, sätkäksi tai ströböksi leikkisästi kutsutaan. Samanlaista tupakkatakkia, kuin Hugh Hefnerillä on, en koskaan päässyt omistamaan.
Vuoden 2012 loppupuolella tein vihdoinkin päätöksen tupakoinnin lopettamisesta, lopullisesti. Päätökseeni tupakoinnin (lopullisesta) lopettamisesta olivat varmasti tyytyväisiä itseni lisäksi myös työterveyslääkärini ja työnantajani. Puhumattakaan vaimosta tai lapsista, joiden mielestä "iskä haisee ulkona käynnin jälkeen aina palaneelle". Vuoden 2013 tammikuussa heitin työpaikallani ilmoille idean "Tupakoinnin lopettajien tukiryhmästä" johon jokainen tupakointia lopettava voisi halutessaan liittyä. Ryhmä olisi ikäänkuin tupakoinnin lopettavien "AA-kerho" jossa voisimme tukea toisiamme ja mikä tärkeintä - päästä vihdoinkin irti tuosta inhoittavasta paheesta, tupakoinnista.
Aikaisempien lopetusyritysten perusteella voin todeta, ettei tupakointia lopeteta "tuosta vaan". Tupakointia 15-kesäisestä pojanklopista lähtien harrastaneena on siihen syntynyt todella vahva riippuvuus. Päivässä poltettujen savukkeiden määrä on vain vuosien mittaan lisääntynyt - aski päivässä oli melkolailla minimi. Pahimpina päivinä paloi helposti kaksi, ellei jopa kolme askia. Tupakointiin savuna ilmaan hävinnyttä rahamäärää en kohdallani uskalla edes arvioida. Matikkapääni on ollut aina huono, mutta nopeastikin mietittynä vuositasolla kului karkeasti kahden viikon etelän loman verran. Lupasinkin vaimolleni sekä lapsille että lähdemme joululomalla ulkomaille. Tämä toimii tavallaan myös hyvänä porkkanana omalle lopettamiselle.
Kuten totesin aikaisemmin, ei tupakoinnin lopettaminen monien vuosien jälkeen onnistu aivan heittämällä. Aluksi tulen käyttämään nicoretteä. Nuuskaakin olen joskus kokeillut, mutten oikein syystä tai toisesta pitänyt siitä.. Turvonneen näköinen ylähuuli aiheutti myös paljon erilaisia kysymyksiä. Tämä paljon eri medioissa näkyvyyttä saanut sähkötupakka on minulle mysteeri, mutta sen käyttöönottaminen vaikuttaisi kätevältä.Myös monet erimakuiset siihen saatavat nesteet vakuuttivat. Mutta mikä tärkeintä, se muistuttaa toiminnaltaan lähdes identtisesti manuaaliveljeään - tupakkaa. Yksi esiaste, nikotiini inhalaattori vastaa jo jollain tapaa tupakkaa, mutta sähkötupakka vastaa vielä enemmän! Kiitos erilaisten verojen, on niiden avulla saatu pystytettyä myös erilaisia apukeinoja lopettamiselle. Stumppi.fi (http://www.stumppi.fi/portal/etusivu) tarjoaa tarvittaessa auttavaa puhelinapua. Hienoa.
Tämän blogin tarkoituksena on toimia henkilökohtaisena päiväkirjanani matkalla kohti savutonta elämää. Tulevaisuudessa tulen kirjoittelemaan kuulumisiani "projektini" suhteen säännöllisen epäsäännöllisesti, tarvittaessa vaikka joka päivä. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, peruskoulussa sekä lukiossa sain aina kiitettäviä, opettajien kehujen saattelemana. Tänne pystyn tarvittaessa avautumaan hieman vertaisryhmäämme vapaammin.
Vuoden 2012 loppupuolella tein vihdoinkin päätöksen tupakoinnin lopettamisesta, lopullisesti. Päätökseeni tupakoinnin (lopullisesta) lopettamisesta olivat varmasti tyytyväisiä itseni lisäksi myös työterveyslääkärini ja työnantajani. Puhumattakaan vaimosta tai lapsista, joiden mielestä "iskä haisee ulkona käynnin jälkeen aina palaneelle". Vuoden 2013 tammikuussa heitin työpaikallani ilmoille idean "Tupakoinnin lopettajien tukiryhmästä" johon jokainen tupakointia lopettava voisi halutessaan liittyä. Ryhmä olisi ikäänkuin tupakoinnin lopettavien "AA-kerho" jossa voisimme tukea toisiamme ja mikä tärkeintä - päästä vihdoinkin irti tuosta inhoittavasta paheesta, tupakoinnista.
Aikaisempien lopetusyritysten perusteella voin todeta, ettei tupakointia lopeteta "tuosta vaan". Tupakointia 15-kesäisestä pojanklopista lähtien harrastaneena on siihen syntynyt todella vahva riippuvuus. Päivässä poltettujen savukkeiden määrä on vain vuosien mittaan lisääntynyt - aski päivässä oli melkolailla minimi. Pahimpina päivinä paloi helposti kaksi, ellei jopa kolme askia. Tupakointiin savuna ilmaan hävinnyttä rahamäärää en kohdallani uskalla edes arvioida. Matikkapääni on ollut aina huono, mutta nopeastikin mietittynä vuositasolla kului karkeasti kahden viikon etelän loman verran. Lupasinkin vaimolleni sekä lapsille että lähdemme joululomalla ulkomaille. Tämä toimii tavallaan myös hyvänä porkkanana omalle lopettamiselle.
Kuten totesin aikaisemmin, ei tupakoinnin lopettaminen monien vuosien jälkeen onnistu aivan heittämällä. Aluksi tulen käyttämään nicoretteä. Nuuskaakin olen joskus kokeillut, mutten oikein syystä tai toisesta pitänyt siitä.. Turvonneen näköinen ylähuuli aiheutti myös paljon erilaisia kysymyksiä. Tämä paljon eri medioissa näkyvyyttä saanut sähkötupakka on minulle mysteeri, mutta sen käyttöönottaminen vaikuttaisi kätevältä.Myös monet erimakuiset siihen saatavat nesteet vakuuttivat. Mutta mikä tärkeintä, se muistuttaa toiminnaltaan lähdes identtisesti manuaaliveljeään - tupakkaa. Yksi esiaste, nikotiini inhalaattori vastaa jo jollain tapaa tupakkaa, mutta sähkötupakka vastaa vielä enemmän! Kiitos erilaisten verojen, on niiden avulla saatu pystytettyä myös erilaisia apukeinoja lopettamiselle. Stumppi.fi (http://www.stumppi.fi/portal/etusivu) tarjoaa tarvittaessa auttavaa puhelinapua. Hienoa.
Tämän blogin tarkoituksena on toimia henkilökohtaisena päiväkirjanani matkalla kohti savutonta elämää. Tulevaisuudessa tulen kirjoittelemaan kuulumisiani "projektini" suhteen säännöllisen epäsäännöllisesti, tarvittaessa vaikka joka päivä. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, peruskoulussa sekä lukiossa sain aina kiitettäviä, opettajien kehujen saattelemana. Tänne pystyn tarvittaessa avautumaan hieman vertaisryhmäämme vapaammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti